Elämänmakuisia juhlia: KASTE

Olen neljän lapsen kummitäti. Ensimmäinen heistä on jo aikuinen ja tuorein mussukka kastettiin viime vuoden lopulla.

Matkaa juhliin oli vajaa neljäsataa kilometriä ja minun tehtäväkseni jäi huolehtia kukat paikalle.

Tehtävä oli mieluinen, mutta myös haastava, juuri tuosta välimatkasta johtuen.

Auto oli täyteen pakattu juhlaväkeä ja matkatavaroita. 

Ja kukkia.

Tarkkasilmäisenä voi huomata, että matka jätti omat jälkensä kukkiin. 

Siitä kuitenkin viis, kun itse kastettava oli ilmeisen tyytyväinen juhliinsa. Hän ei päästänyt hiiskaustakaan, vaikka juhlakampaus menikin uusiksi.

Tunnelma oli lämmin ja välitön.

  

Kuvat on ottanut Mari Hakala, Heidi Siipo ja minä. Kiitos Marille ja Heidille, että sain luvan käyttää kuvianne tässä julkaisussa. :)

Kukkakakku.

Siskoni, Marin, tekemiä muffinsseja. Kauniita ja suussa sulavia. 

Upea kastekakku ja nuo suloistakin suloisemmat kakunkoristeet ovat myös siskoni käsialaa. Hmmmm..vasta nyt huomaan: onkohan koristeluun piilotettu vaavin nimi?

Juhlat vietettiin paikallisessa pappilassa, joka on muutama vuosi sitten remontoitu.

 Tila on juhlava ja kaunis.

Juhlatilan kukat valittiin metsäiseen teemaan sopivaksi.

Kummin tehtävästä iloiten,

-Kirsi-

Tulevaisuus tuntuu keveämmältä

Hyvää vuoden 2016 ensimmäistä päivää.

Tarkoitukseni ei ollut kirjoitella, mutta selatessani kasvokirjassa teidän päivityksiänne, alkoi mieliini hiipiä katkelmia menneestä.

Mennyt on mennyttä, onneksi. Se tuntuu painavalta ja siksi ei niin järkevältä edes muistella.

Mutta olkoon, kaikella kai on tarkoituksensa. Tulevaisuus vapauttaa menneet mielestä ja on aika katsoa, mitä uutta sillä on annettavana.

Olen siinä mielessä naiivi, että toivoisin kaikkien ihmisten olevan tasavertaisia keskenään, rakastavan ja välittävän toisistaan. Kuinka paljon helpompaa ja mukavampaa meillä olisi, jos ponnistelisimme yhteiseksi eduksi?

Tosielämä ei toimi niin.

 Olen onnekas. Minulla on perhe ja paljon rakkaita ihmisiä lähellä. Ystävyyteen ja rakkauteen kannattaa asettaa suurimmat panokset elämässä. 

Ja omaan hyvinvointiin, niin henkiseen kuin fyysiseen.

Vuosi 2015 avasi isot lukot ja solmut sisältäni.

Aika parantaa, niin kuin joku viisas on joskus todennut.

Toisinaan aikaa tarvitaan melko paljon.

Olen tunne-ihminen ja tehnyt tärkeät päätökset aina tunteiden pohjalta. Useimmiten se on kannattanut, koska olen silloin toiminut oman hyvinvointini hyväksi.

Olen jälleen sellaisessa elämän risteyskohdassa. Tunne tulevasta on kevyt ja raikas.

Ystäväni Carina kyseli uuden vuoden lupauksista. En luvannut mitään, koska lupaus saattaisi muodostua taakaksi. 

Mutta perunkin puheeni, nimittäin lupaan itselleni seurata sydämeni ääntä vanhaan tuttuun tapaani.

Tuopa tuleva vuosi tullessaan mitä tahansa, pari asiaa tiedän varmasti. Kukkien parissa työskentelen edelleen ja kirjoittamista jatkan aina, kun on aikaa.

Kiitos sinulle, joka olet lukenut ajatuksiani. Olet ollut mukanani avamassa isoa solmua. 

Toivon sinulle ystävyyttä, hyvinvointia ja rakkautta tuleviin päiviisi tänä kuluvana vuonna 2016.

Lopuksi vielä. Olen äärettömän hyvilläni siitä, että kukkakauppa voi hyvin kaikista inhottavista madonluvuista huolimatta. Uskotaan itseemme ja toisiimme. Tehdään käsillämme paljon kauneutta omaksi ja muiden iloksi sekä onneksi.

-Kirsi-