Aikuisen pojan äiti

Meidän perheen joulun vietto huipentui eilen esikoisen 18-vuotissyntymäpäiväjuhliin. 

Kahvipöydässä tuli muisteltua taas menneitä ja aikaa pienen lapsen äitinä. 

 Nyt päälimmäisinä ajatuksina ovat ylpeys ja kiitollisuus tuosta nuorukaisesta, joka syntyessään oli kovin pieni ja avuton. Tänään tuo salskea nuori mies sai virallisesti luvan tarttua rattiin ja kaasutella autolla matkaan.

Kahvipöytäkeskusteluun osallistui äitejä 89-vuotiaasta 36-vuotiaaseen. Lapsen muutto pois kotoa tuntui olevan se ISO juttu.

Ajattelen kuitenkin, että lapsesta luopuminen (vaiko sittenkin lapsuudesta luopuminen?) tapahtuu asteittain lapsen kasvaessa ja kehittyessä.

Päivien, kuukausien ja vuosien kuluessa teemme itsestämme koko ajan vähemmän tarpeellisia lapsillemme.

Muistan kuinka vaikeaa (minulle) oli viedä esikoinen päivähoitoon ensimmäisen kerran. Se taisi olla elämäni pisin työpäivä. :D

Haikein mielin olen hänet vienyt niin kerhoon, eskariin kuin kouluunkin.

Lapseni on kasvattanut minua.

Hän oli jo kuudennella luokalla omasta mielestään valmis muuttamaan pois kotoa. 

Arvasitko? Niin, meillä alkoi silloin teiniaika.

 Seuraavana pojalla on vuorossa armeijan harmaat, opiskelut ja muutto pois kotoa. 

Mielestäni olen tähän niin valmis kuin vain äitinä voin olla.

 Katsellessani siskoani kolmen pienen lapsen äitinä, huokaisen tyytyväisenä ja totean:

 "Hyvin tehty! Onnittelut lienevät paikallaan myös meille vanhemmille."

Mutta ennen kaikkea

ONNEA "jooseppi"!

 Teiniaikahan meillä jatkuu. Tosin kuopusta ei saa kutsua teiniksi, joten ettehän paljasta minua :)

-Kirsi-

Joulu

 

Hyvää joulukuuta. 

Kukkakaupoissa eletään vuoden kiireisintä aikaa. Vaikka kiirettä ja työtä riittää (onneksi!), on se myös inspiroivaa aikaa. Innostumista, ideoimista ja kauneutta kaikkialla. Edes jatkuvat sateet, ehkä juurikin siitä syystä, eivät tuota iloa saa sammumaan.

Olen kotonakin inspiroitunut kukkien sidonnasta omaksi ja toivottavasti myös teidän iloksi. :)

Facebookissa on ollut käynnissä adventinajan arvontaa. Tämän päivän arvontaan ehtii vielä osallistua.

Aiheeseen liittyen tässä omat joulun must!-jutut.

Emma-kissa ei niinkään ole inspiraation lähde, huvituin sen kiinostuksesta omiin touhuihini. 

On itsestään selvää, että läheiset ja yhdessäolo tuovat joulun, mutta meillä jokaisella on varmasti myös joitakin maallisempia asioita, joita ilman joulu ei olisi joulu.

Joulukuusen lisäksi, jota muuten jo kovasti odotan, koristan kodin muutamalla joulukoristeella jokaikinen joulu.

 Tämä tonttukaksikko kuuluu takanreunukselle. Sain suloisen koristeen rakkaalta siskolta jo vuosia sitten. Sen haen varastoistani aina ensimmäisenä viimeistään pikkujouluksi.

 Kukat. Ilman kukkia en voisi kuvitella olevani. Vaikka minulla olisi kuinka pieni joulubudjetti, siihen sisältyy aina jokin joulukukka tai kukkia.

Yleensä se on leikko-amaryllis joko valkoisena tai viininpunaisena. Joulutähdestä pidän eniten vaaleanpunaisena tai `Harlequin`- lajikkeena. 

Tulppaanit leikkona tai sipuleina ovat ihania...olen oikeastaan kaikkiruokainen kukkien suhteen.

Tänä vuonna hurahdin hyasinttiin ja minikokoiseen jouluruusuun. 

Viime vuonna jo ihastuin Maria Drockilan pallokynttilän kauniiseen kiiltävään pintaan. Silloin se jäi kaupan hyllylle, mutta nyt ostin sen itselleni heti, kun tuli myyntiin. Kaunis!

 Sytytän sen vasta aattona.

Mailegin-tontut. 

Niitä meillä jo on muutama, mutta nämä ovat ensimmäiseni. Ne pääsevät myös ensimmäisinä sohvan nurkalle istuskelemaan joulun alla.

Minulla on pitkään ollut joulukuusessa kovin vaaleat joulupallot. Koristeluvaiheessa olen kaivannut vähän särmää värimaailmaan. Löysin Ikeasta vihdoin sopivat. Punaisimmat pääsevät mukaan tällä kertaa.

Muistattehan, että neljänteen adventtiin tulee vielä yksi joulu-arvonta fb:n puolella. Arvonta-aika alkaa taas tulevana keskiviikkona. Olisi mukavaa saada teitä mahdollsimman monta osallistumaan. 

Hyvää ja Nautinnollista Joulunaikaa!

-Kirsi-