Yrittäjä ei selviä yksin

Kuva: Tiina Neulaluoma.

Yrityksen perustaminen vaatii paljon ennakkotyötä ennen kuin se pääsee varsinaiseen starttiin. Vaikka yrittäminen olisikin tuttua hommaa ei siitä yksin selviydy. Alkavan yrittäjän on tärkeää ottaa vanhat ja uudet verkostot mukaan kuvioihin jo alkumetreillä. 

Aika paljon asiat ovat muuttuneet neljän vuoden aikana digitalisaatiosta johtuen. Ison joukon asioita voi jo hoitaa sähköisessä muodossa, mikä tietenkin nopeuttaa niiden etenemistä huimasti. Henkilökohtaista kanssakäymistäkin tarvitaan, mikä myös on hyvä asia.

Yhteistyössä ajatuksen siemen kehittyy hedelmäksi ja tuo kasvun aika on antoisaa ja mukavaa. Kaikkea ei itse osaa tai ehdi tehdä kuitenkaan.

Kuva: Tiina Neulaluoma.

Olen vaikuttunut pienen kuntamme pankkipalvelujen laadusta. Pankki-asiat kun ovat yrityksen toiminnan kannalta yksi keskeisimpiä osa-alueita. Paikallisen OP:n henkilökunta on huolehtinut ensiluokkaisesti siitä, että tarvitsemani sopimukset on tullut hoidettua ja vielä oikeaan aikaan.

Ilman työ-ja toimitiloja yritystoimintaa voi olla hankala pyörittää. Ei ole samantekevää miltä tilat näyttävät puhumattakaan toiminnallisista ratkaisuista.

 Samaan hyömyyn tulee pohdittavaksi markkinointi-asiat. Miten ja missä kanavissa yritys on mukana ja miltä yrityksen tulee niissä näyttää?

Kysymys on kokonaiskuvasta: yrittäjän, yrityksen ja toimintaympäristön yhteensovittamisesta.

Minun kanssani yrityksen kokonaiskuvan palapeliä on ollut kokoamassa porilainen bränditoimisto Rock My Business.

Noiden peruspilareiden lisäksi olen ollut yhteydessä jo olemassa oleviin yhteistyökumppaneihin ja luonut uusia kontakteja. Olen pohtinut tuotteita ja palveluja. Olen tehnyt tilauksia ja sopimuksia. Olen organisoinut, laskenut, miettinyt, markkinoinut, roudannut, siivonnut ja kirjoittanut.

 Kalenteri on alkanut täyttyä parissa viikossa. Otinpa työtilauksenkin vastaan tällä viikolla.

 Aika kiva :)

Kuva: Tiina Neulaluoma.

Vakuutukset on nyt hoidossa, kirjanpitäjää olen menossa tapaamaan, koneet ja laitteet valtaavat tilaa kotona, kaiken pitää olla valmiina starttipäivään. Puhelin soi taas useammin kuin ennen.

Kolme henkilöä haluan nostaa tässä yhteydessä esille. 

Poikani Santeri, on ollut tärkeässä roolissa mm.tavaran siirrossa, purkutöissä ja valuuttalaskurina. Tulevaisuudessa hänen toimensa liittyvät kuljetuksiin. Nuoria kannattaa muutenkin kuunnella: hyviä ideoita lentelee ilmoille tämän tästä.

 Koitan ottaa koppeja.

Siskoni Mari, on suunnitellut avajaistarjoilut, jotka hän myös toteuttaa varmalla otteellaan.

 Super hyvää ja kaunista saamme nautittavaksi, sen voin luvata.

 Ystäväni Tiina, on kuvannut ja kuvaa jatkossakin tuotteita. Hän on omalla herkällä persoonallaan mukana markkinoinnissa. Tiina on puutarhuri ja bloggaaja, voit lukea hänen blogiaan täältä.

Kuva: Tiina Neulaluoma.

Tässä hötäkässä stressi-pirulainen saattaa istahtaa olkapäälle ilkkumaan. Apujoukot ja vertaistuki auttavat siinä kohtaa.

 Lainaan yrittäjä Jethro Rostedt:ia:

 "Mitä hyötyä stressistä on koskaan ollut kenellekään?"

-Kirsi-

Mikä ihmeen floristimestari?

Kuva: Tiina Neulaluoma.

Kun aloitin floristimestarin erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa 2010, en oikein itsekään tiennyt, mitä tarkoittaa olla floristimestari.

Floristimestari voi toimia ammatissaan mm. asiantuntija-tehtävissä, opettajana, yrittäjänä, esimiehenä, kouluttajana ja esim. kilpailijana.

Floristimestari tuntee kukka-alaa laajasti ja mestarikoulutus antaa hyvät eväät kehittyä yksilönä, mutta myös kehittää alaa eteenpäin.

Koulutuksessa iso painoarvo on teoria-opinnoilla. Kyseessä on syventävä koulutus.

Koulutus vaatii täydellisen riisuuntumisen kaikesta aiemmin opitusta, jotta voi alkaa ymmärtää miksi asioita tehdään niin kuin niitä tehdään.

Se on henkisesti väsyttävää, mutta lopulta äärettömän palkitsevaa.

 Opintojen aikana tajuaa kuinka vähän sitä oikeastaan tietää mistään mitään.

Silloin myös ymmärtää, että jokainen päivä voi tuoda tullessaan jotain uutta, eikä milloinkaan tule valmiiksi omassa ammatissaan.

Kaikkea ei voi eikä tarvitse osata heti, tässä ja nyt.

Ajatelkaas, kuinka fiksuja ja osaavia olemmekaan eläkeiässä.  :D

Yrittäjien sivuilta löytyy kiteytettynä ne arvot ja tavoitteet, joita käsityöläismestarilta odotetaan.

Minä myös noudatan niitä.

I love my work. <3

-Kirsi-

Ps. Olen viime päivinä tehnyt sidontatöitä kotona tuotekuvauksia varten. Odotan, että keittiö, kodinhoitohuone, terassi ja varasto vapautuvat jälleen niille tarkoitettuihin toimintoihin. 

Elämyksistä inspiroitunut

Vuonna 2000 floristin opintoni olivat loppusuoralla. Opintomatkamme alkoi Ruotsin kautta Tanskaan  ja sieltä Saksaan ja Hollantiin. Matka oli antoisa, vaikka bussissa istuminen raskaana olikin haaste sinänsä. :) Sain ensikosketuksen eurooppalaiseen kukkakulttuuriin ja se vei sydämeni mennessään. Kuvat olen napannut verkon puolelta.

Tuon reissun jälkeen olen päässyt euroopan matkalle pariin otteeseen, Amsterdamiin ja Saksan Esseniin. Oli sitten missä tahansa noissa edellämainituissa maissa kukkamarkkinoilla, tapa tehdä asioita poikkeaa täkäläisestä melkoisesti. Yhteinen nimittäjä euroopan kaupoissa lienee persoonallisuus.

Olen vieraillut kaupoissa, joissa ei ole ollut juurikaan kukkia esillä. Mieleeni on jäänyt myös kauppa, jossa pieni liiketila oli katosta lattiaan täynnä kukkia. Siro naisfloristi tarvitsi jakkaran yltääkseen esillepanon korkeimmalle tasolle.

Kukkakylmiöitä en ole nähnyt missään noissa vierailukohteissa, mutta kauniita esillepanoja kylläkin.

Floristit panostavat aina kauppojensa sisääntuloon, mikäli sijainti sen sallii. Joka aamu tuotteet nostetaan ulos runsaisiin ryhmiin. Kukat ikäänkuin kutsuvat luokseen, herättävät kiinnostuksen.

Tanskasta mainitsen kaksi tunnettua floristia, Erik Bering ja Tage Andersen.

Erikin kaupassa (vuonna 2000) liiketila oli hyvin selkeä eikä kukkia ollut esillä nimeksikään. Keltanokka-floristin silmissä jännää olikin kaupan alakerrassa. Siellä oli täysi tohina päällä.

 Floristit hääräsivät omien sidontapöytiensä ääressä. Työt olivat tilaustöitä, jotka toimitettiin kukkakaupan toimesta koteihin, yrityksiin, kuninkaallisille...

Työt oli pakattu paperiin (umpipakettiin), ilman pakkausnarua, yläosastaan taiteltuna. Paperi oli kokovalkoinen. Paketin kruunasi kaunis logotarra.

Hmmmm....työtila oli boheemisti sotkuinen.

Tage Andersen, kuvat puhukoot puolestaan. Tagen studioon, työtilaan, galleriaan, ihan miten vaan, on sisäänpääsymaksu. Mitäs tykkäät? 

Miksipäs ei, nähtävää ja elämyksellisyyttä riittää. Katsoin Tagen kotisivuilta, että sisäänpääsymaksu on noin 13,50€ tätä nykyä.

Tagea ei saanut lähestyä, vaikka hän olikin paikalla. Kuvaaminen oli kiellettyä. Kokemuksena se oli vertaansa vailla.

Sisäpihalla tepasteli tietenkin

KANOJA.

Hollannissa olen vieraillut kaupassa, jossa asusti kissa. Sattumaa ei ollut se, että sen turkki oli väritykseltään valkoinen.

Matkoillani olen nähnyt suuria kimppuja, runsaita esillepanoja, avopaketteja ja paljaana vilahtelevia kukkavarsia (kuluttajat leikkaavat itse leikkauspinnan kotona).

 Paketit kannetaan meikäläisittäin ylösalaisin.

Sellaisenaan emme pysty kopioimaan eurooppalaisia toimintatapoja ilmastollisista ja hintatasosta johtuvista syistä. Eikä tarvitsekaan! 

Mutta aina voi napata itselleen jotakin ja aina voi myös soveltaa.

Ollaan persoonallisia suomalaisittain.

Tällä ajatuksella itse aion edetä.

-Kirsi-

Ympyrä sulkeutuu

Kuten tiedätte, viisi vuotta sitten olin isojen päätösten edessä. Jatkaako yrittämistä vai panostaako täysillä uuden oppimiseen? Päädyin jälkimmäiseen. Päätös oli täysin oikea silloin ja näin jälkikäteenkin olen iloinen, että uskalsin tehdä niin.

Olen siis kuluneen neljän vuoden aikana saattanut floristimestarin opinnot päätökseen ja työskennellyt palkansaajana kolmessa eri yrityksessä, Tämä aika on avannut silmäni näkemään asiat kirkkaammin. Mikään ei varsinaisesti ole muuttunut palkansaajan asemassa ennen ja jälkeen oman yrittäjyyteni. Kokemukseni tältä jälkeen-ajalta koen vahvistaneen ajatuksiani niin, että ne istuvat parhaiten omaan arvomaailmaani.

Olen kertonut teille omista haaveistani ammattiini liittyen. Opettaminen, opiskelu liiketalouden parissa ja arviointitehtävät ovat olleet niitä ensisijaisia tavoitteita. Plän dii eli vihoviimeinen vaihtoehto on aina ollut yrittäjyys.

Olen päätynyt kuitenkin siihen jälkimmäiseen. Minusta tulee yrittäjä ja olen iloinen siitä. Näin oli tarkoitettu. 

Jaa, miksikö?

Ovi ei auennut opettajan opintoihin, mutta sain kokea opettamisen iloa työpaikka-ohjaajana :)

Opinnot liiketalouden parissa kariutuivat olosuhteiden pakosta, mutta niihin voin paneutua myöhemmin :)

Kyllä, arviointitehtäviä olen päässyt tekemään, se vasta on ollut opettavaista :)

Plän dii sisältää kaiken sen, mistä haaveilen. Vapauden. 

Yrittäjyys mahdollistaa tuon kaiken, johon olen pyrkinyt neljän vuoden aikana. Voin opettaa, voin oppia, voin toteuttaa itseäni ja jakaa sen kaiken teidän kanssanne.

 Hieman onnea tarvitaan noiden asioiden toteutumiseen. Loppu on kovaa työtä, mutta se tekee minusta kokonaisen.

Tarkoitukseni oli kertoa teille merkittävästä muistostani. Käynnistäni Tage Andersenin elämys-kukkakaupassa vuonna 2000, mutta kerron siitä ensi kerralla.

Nyt haluan kiittää rakkaita läheisiäni, ystäviäni ja teitä, upeita kirjoitusteni lukijoita.

KIITOS!

Ilman teidän kannustustanne ja positiivisuuttanne tämä ympyrä ei olisi sulkeutunut.

Kerron pian lisää suunnitelmistani, mutta sitä ennen käyn lomailemassa.

-Kirsi-

Olen sanaton

Joku sanoi tässä kerran, että kukka-alan päättävissä elimissä ei oikein tahdo pärjätä ilman kyynärpäätaktiikkaa. Toteamus ei sinänsä minua yllättänyt, tämä toimintatapa kun yltää ruohonjuuritasolle asti. Totesinkin, että kunpa joku uskaltaisi olla se ensimmäinen ja kyseenalaistaisi toimintamallin. Vastaus:" Mutta kun ei pärjää..." Olin sanaton.

Kaikki alan ihmiset eivät ole valmiita törmäyskurssille, vaan sonnustautuvat vahvaan haarniskaan vällttyäkseen isommilta kolhuilta.

Koko kansan suosikki, sisustustoimittaja Hanna Sumari, höyhensi meidät kukka-alan ihmiset blogissaan. Tervasi ja pyöritti uudelleen omissa höyhenissämme ja lopuksi tallasi pohjamutiin. Hiljaseksi vetää.

Tiedättekö? Kukka-alan ihmiset tykkäävät valittaa. Työntekijät ja työnantajat ovat usein napit vastakkain omalla tontillaan. Yhteispeli on melko vieras käsite. Hämmentävää, ja se saa minut hiljaiseksi.

Hyvät siskot ja veljet, olemmekohan me jo riittävän syvällä suossa? Pitäisikö jokaisen nyt katsoa peiliin ja tarkastella, millainen ihminen sieltä katselee takaisin? Olisiko nyt viimeistään aika kaivautua ulos poteroista kohti valoa, ihmisten ilmoille?  Ja sanoa:" Hei, me hurmataan sut!" :)

Kaikki se energia, mikä nyt käytetään valittamiseen ja kyynärpäiden heilutteluun kannattaisi hyödyntää alan kehittämiseen. 

Oma haarniskani on nyt levällään pitkin taistelutannerta. Se ei kestänyt enempää kyynärpäitä. Kypärä vieri viimeisenä rinnettä alas ja törmäsi kiveen.

Ugh!

Voikaa hyvin.

Minä vaikenen.

-Kirsi-

Morsiuskimpun suunnittelu ja toteutus

Siinä missä hääpuvun pitää istua morsiamelle, pitää myös hääkimpun sopia pukuun. Kun tämä kokonaisuus on otettu hääsuunnittelussa huomioon, lopputulos on sopusointuinen ja sykähdyttävä. Morsian saa ansaitsemansa huomion, koska puku ja kimppu korostavat toivottua tyyliä.

Muutaman vuoden tauon jälkeen halusin osallistua vuotuisille häämessuille Porissa tammikuun lopulla. Morsiuskimpun suunnittelun lähtökohtana oli hääpuku. Pellavakankaan maanläheisyys, puvun muotokieli ja väritys saivat ajatukseni lennähtämään kesään. 

Hentous, rentous, peltomaisema, auringon paiste, ilo, nuoruus liittäisin sanoina mielikuvaani.

Vaikka varsinainen mielikuva olikin jo piirtynyt aivosopukoihin, piirtäminen on aina hyvä tapa siirtää ajatus konkreettisempaan muotoon.

Suunnittelun lomassa etsin sopivia materiaaleja verkkokauppojen ihmeellisestä maailmasta. Valitsin sammaleenvihreää, vahattua puuvillanarua ja kullanvärisiä puuhelmiä. Luonnonvalkoiset pikkuhelmet löysin omista varastoistani.

Morsiuskimpun pohjarakenne vaati hieman askartelua ja aikaa, mutta lopputuloksesta tuli oikeanlainen.

Messupäivän koitettua sain suunnittelemani ja sitomani kimpun esille näyttelyyn.

Kiitos kaikille, jotka äänestitte kimppuani näyttelyn kauneimmaksi + facebook-tykkäyksistä. :)

-Kirsi-

Elämänmakuisia juhlia: KASTE

Olen neljän lapsen kummitäti. Ensimmäinen heistä on jo aikuinen ja tuorein mussukka kastettiin viime vuoden lopulla.

Matkaa juhliin oli vajaa neljäsataa kilometriä ja minun tehtäväkseni jäi huolehtia kukat paikalle.

Tehtävä oli mieluinen, mutta myös haastava, juuri tuosta välimatkasta johtuen.

Auto oli täyteen pakattu juhlaväkeä ja matkatavaroita. 

Ja kukkia.

Tarkkasilmäisenä voi huomata, että matka jätti omat jälkensä kukkiin. 

Siitä kuitenkin viis, kun itse kastettava oli ilmeisen tyytyväinen juhliinsa. Hän ei päästänyt hiiskaustakaan, vaikka juhlakampaus menikin uusiksi.

Tunnelma oli lämmin ja välitön.

  

Kuvat on ottanut Mari Hakala, Heidi Siipo ja minä. Kiitos Marille ja Heidille, että sain luvan käyttää kuvianne tässä julkaisussa. :)

Kukkakakku.

Siskoni, Marin, tekemiä muffinsseja. Kauniita ja suussa sulavia. 

Upea kastekakku ja nuo suloistakin suloisemmat kakunkoristeet ovat myös siskoni käsialaa. Hmmmm..vasta nyt huomaan: onkohan koristeluun piilotettu vaavin nimi?

Juhlat vietettiin paikallisessa pappilassa, joka on muutama vuosi sitten remontoitu.

 Tila on juhlava ja kaunis.

Juhlatilan kukat valittiin metsäiseen teemaan sopivaksi.

Kummin tehtävästä iloiten,

-Kirsi-

Tulevaisuus tuntuu keveämmältä

Hyvää vuoden 2016 ensimmäistä päivää.

Tarkoitukseni ei ollut kirjoitella, mutta selatessani kasvokirjassa teidän päivityksiänne, alkoi mieliini hiipiä katkelmia menneestä.

Mennyt on mennyttä, onneksi. Se tuntuu painavalta ja siksi ei niin järkevältä edes muistella.

Mutta olkoon, kaikella kai on tarkoituksensa. Tulevaisuus vapauttaa menneet mielestä ja on aika katsoa, mitä uutta sillä on annettavana.

Olen siinä mielessä naiivi, että toivoisin kaikkien ihmisten olevan tasavertaisia keskenään, rakastavan ja välittävän toisistaan. Kuinka paljon helpompaa ja mukavampaa meillä olisi, jos ponnistelisimme yhteiseksi eduksi?

Tosielämä ei toimi niin.

 Olen onnekas. Minulla on perhe ja paljon rakkaita ihmisiä lähellä. Ystävyyteen ja rakkauteen kannattaa asettaa suurimmat panokset elämässä. 

Ja omaan hyvinvointiin, niin henkiseen kuin fyysiseen.

Vuosi 2015 avasi isot lukot ja solmut sisältäni.

Aika parantaa, niin kuin joku viisas on joskus todennut.

Toisinaan aikaa tarvitaan melko paljon.

Olen tunne-ihminen ja tehnyt tärkeät päätökset aina tunteiden pohjalta. Useimmiten se on kannattanut, koska olen silloin toiminut oman hyvinvointini hyväksi.

Olen jälleen sellaisessa elämän risteyskohdassa. Tunne tulevasta on kevyt ja raikas.

Ystäväni Carina kyseli uuden vuoden lupauksista. En luvannut mitään, koska lupaus saattaisi muodostua taakaksi. 

Mutta perunkin puheeni, nimittäin lupaan itselleni seurata sydämeni ääntä vanhaan tuttuun tapaani.

Tuopa tuleva vuosi tullessaan mitä tahansa, pari asiaa tiedän varmasti. Kukkien parissa työskentelen edelleen ja kirjoittamista jatkan aina, kun on aikaa.

Kiitos sinulle, joka olet lukenut ajatuksiani. Olet ollut mukanani avamassa isoa solmua. 

Toivon sinulle ystävyyttä, hyvinvointia ja rakkautta tuleviin päiviisi tänä kuluvana vuonna 2016.

Lopuksi vielä. Olen äärettömän hyvilläni siitä, että kukkakauppa voi hyvin kaikista inhottavista madonluvuista huolimatta. Uskotaan itseemme ja toisiimme. Tehdään käsillämme paljon kauneutta omaksi ja muiden iloksi sekä onneksi.

-Kirsi-