Vuonna 2000 floristin opintoni olivat loppusuoralla. Opintomatkamme alkoi Ruotsin kautta Tanskaan ja sieltä Saksaan ja Hollantiin. Matka oli antoisa, vaikka bussissa istuminen raskaana olikin haaste sinänsä. :) Sain ensikosketuksen eurooppalaiseen kukkakulttuuriin ja se vei sydämeni mennessään. Kuvat olen napannut verkon puolelta.
Tuon reissun jälkeen olen päässyt euroopan matkalle pariin otteeseen, Amsterdamiin ja Saksan Esseniin. Oli sitten missä tahansa noissa edellämainituissa maissa kukkamarkkinoilla, tapa tehdä asioita poikkeaa täkäläisestä melkoisesti. Yhteinen nimittäjä euroopan kaupoissa lienee persoonallisuus.
Olen vieraillut kaupoissa, joissa ei ole ollut juurikaan kukkia esillä. Mieleeni on jäänyt myös kauppa, jossa pieni liiketila oli katosta lattiaan täynnä kukkia. Siro naisfloristi tarvitsi jakkaran yltääkseen esillepanon korkeimmalle tasolle.
Kukkakylmiöitä en ole nähnyt missään noissa vierailukohteissa, mutta kauniita esillepanoja kylläkin.
Floristit panostavat aina kauppojensa sisääntuloon, mikäli sijainti sen sallii. Joka aamu tuotteet nostetaan ulos runsaisiin ryhmiin. Kukat ikäänkuin kutsuvat luokseen, herättävät kiinnostuksen.
Tanskasta mainitsen kaksi tunnettua floristia, Erik Bering ja Tage Andersen.
Erikin kaupassa (vuonna 2000) liiketila oli hyvin selkeä eikä kukkia ollut esillä nimeksikään. Keltanokka-floristin silmissä jännää olikin kaupan alakerrassa. Siellä oli täysi tohina päällä.
Floristit hääräsivät omien sidontapöytiensä ääressä. Työt olivat tilaustöitä, jotka toimitettiin kukkakaupan toimesta koteihin, yrityksiin, kuninkaallisille...
Työt oli pakattu paperiin (umpipakettiin), ilman pakkausnarua, yläosastaan taiteltuna. Paperi oli kokovalkoinen. Paketin kruunasi kaunis logotarra.
Hmmmm....työtila oli boheemisti sotkuinen.
Tage Andersen, kuvat puhukoot puolestaan. Tagen studioon, työtilaan, galleriaan, ihan miten vaan, on sisäänpääsymaksu. Mitäs tykkäät?
Miksipäs ei, nähtävää ja elämyksellisyyttä riittää. Katsoin Tagen kotisivuilta, että sisäänpääsymaksu on noin 13,50€ tätä nykyä.
Tagea ei saanut lähestyä, vaikka hän olikin paikalla. Kuvaaminen oli kiellettyä. Kokemuksena se oli vertaansa vailla.
Sisäpihalla tepasteli tietenkin
KANOJA.
Hollannissa olen vieraillut kaupassa, jossa asusti kissa. Sattumaa ei ollut se, että sen turkki oli väritykseltään valkoinen.
Matkoillani olen nähnyt suuria kimppuja, runsaita esillepanoja, avopaketteja ja paljaana vilahtelevia kukkavarsia (kuluttajat leikkaavat itse leikkauspinnan kotona).
Paketit kannetaan meikäläisittäin ylösalaisin.
Sellaisenaan emme pysty kopioimaan eurooppalaisia toimintatapoja ilmastollisista ja hintatasosta johtuvista syistä. Eikä tarvitsekaan!
Mutta aina voi napata itselleen jotakin ja aina voi myös soveltaa.
Ollaan persoonallisia suomalaisittain.
Tällä ajatuksella itse aion edetä.
-Kirsi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti