Viikon parhaat

Viime viikko oli varsin antoisa. Neljä päivää vietettiin Helsingissä ja iki-ihana vuorokausi vielä Vaasassa ystävän luona. Jalat oli ihan "makaroonia" neljän päivän kävelymaratoonin jälkeen. :)

Jäänmurtajat ovat upeita ilmestyksiä.

Korkeasaaressa tapasin Kääpiökaimaanin. Sitä ei stressi vaivannut.

Ei siis ihan Krokotiilin veroinen, mutta Sisiliskosta jo selvästi järeämpi versio ;)

 Luonnontieteen museo sijaitsi sopivasti hotellia vastapäätä. Aamiaissalin ikkunasta voi nähdä tämän kaksikon kaffeella.

 Siinä oli meikäläiselle huumoria aamuun, aika veikeet.... 

Tuliaisiksi ostin Kiasmasta nämä Robert Mapplethorpen valokuvista tehdyt postikortit. 

Kaksi niistä on hänen omakuviaan ja sitten on tuo upea Iiris-kuva.

 Ateneumin näyttelyt ylittivät odotukseni. Taistelevat Metsot halusin nähdä, mutta Helene Schjerfbeckin omakuva ja Hugo Simbergin Haavoittunut Enkeli veivät voiton. Akseli Gallen-Kallelan työt kuin myös Edvard Munch töillään saivat soluni liikkeelle. On ihan toista nähdä nuo kuuluisat teokset livenä.
Ateneumin kaupasta ostin tuon Helenen omakuvan ja siihen sopivan sulkakynän. Sulkakynä on lasipullossa (-maljakossa), mikä on Kukka & Lahja Anemonesta Vaasasta.



En tee työtä luodakseni teorioita, vaan koska se tuntuu luonnolliselta ja nautin siitä.
Tapio Wirkkalan sanoin (oman muistikuvani mukaan).



Teoksia katsellessani tuli tunne, että taide on hyvin sallivaa. Se antaa tekijälleen vapauden tehdä mistä ja mitä vaan. Kukkasidontaan kun liittyy niin paljon sääntöjä ja mielipiteitä, että sen tekeminen saattaa tuntua joskus jopa ahdistavalta. Tiedän kyllä, että taiteijoillakin on omat mörkönsä eikä heidän töitään ole aina osattu arvostaa omana aikanaan.
Joka tapauksessa nautin suuresti näkemästäni.



Viikonlopun vietin ystäväni Sinikan luona Vaasassa. Aikaa oli vierähtänyt 3 vuotta viime näkemästä. Sinikka omistaa kukkakaupan Vaasan keskustassa ja sieltä sainkin ihania tuliaisia kotiin.

Isoposliinikukka, Hoya carnosa `Exotica`.

Sinikan kukkakaupassa, Anemonessa on myynnissä näitä ihania amppeli-Verenpisaroita. Valitsin itselleni tämän vaaleanpunaisen yksilön. Useimmiten muoviamppelit ovat liian roisia käytettäviksi, mutta nyt amppelin väri sointuu hienosti Verenpisaran kukkien kanssa yhteen.

Yökaktus, Selenicereus anthonyanus ( engl. Fish Bone Cactus).

"Kalanruotokaktukseni" pääsee myöhemmin amppeliin kasvamaan.

Viikonlopun kruunasi tämä hieno teos, mikä sijaitsee Vaasan taidehallin edustalla. Taiteilija Jaakko Pernu on rakentanut ympäristötaideteoksen n.1000 pajunoksasta. Teoksen muoto on Knalli.

 Huomenna menen ystävien kanssa tutustumaan viini- ja salaattibaari Café Elbaan, Gallen-Kallelankadulle, Poriin.

 Olettehan muistaneet nauttia kesästä?

-Kirsi-