Tästä kaikki alkoi, vuosi oli 1996. Ihka ensimmäinen spiraalini. Muistan onnistumisen ilon ja näkyyhän se tuossa kuvassakin. Kuvan laatu on heikko, mutta sen tunnelma sitäkin vahvempi.
Tuhansia spiraaleja myöhemmin... :)
Arvostan omaa ammattiani.
Mitä enemmän ikää on itselleni karttunut, sitä enemmän olen alkanut arvostaa kaikkia maailman käsillätekijöitä. Ihan sama onko materiaali puuta, savea, lasia, metallia, lankaa tai mitä tahansa. UPEAA! Aina jaksan hämmästellä niitä lukuisia kädentaitoja ja sitä luovuuden määrää, mikä meissä ihmisissä on.
Yhtälailla, oli ihmisellä mikä tahansa taito, piirre tai ominaisuus, mikä tuo hänelle onnea ja menestystä elämässä, arvostan sitä suuresti. Joku ajaa suurta ajoneuvoa, lentää lentokonetta, hoitaa ihmistä, laulaa, soittaa instrumenttiä, kirjoittaa kirjaa tai mitä tahansa ikinä.
Mahtavaa! Kaikille meille on tehtävä. Ja se tehtävä on tärkeä ja merkityksellinen.
Arvostan!
Ennen kaikkea arvostan ihmistä joka itsensä lisäksi näkee toisen ihmisen. Muutenhan kaikella arvostuksellani ei olisi mitään merkitystä.
Ensi viikonloppuna taas kisaillaan kukkasidonnan Suomen mestaruudesta. Kisoja voi mennä seuraamaan tällä kertaa Raumalle.
Huima joukko kädentaitajia on siis paikalla.
-Kirsi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti