Kauppiaaksi syntynyt?

Mukavaa sunnuntaita. Alun alkaen minun piti kirjoittaa tänään piirtämisestä, mutta käytyäni 

Leineperin Ruukin markkinoilla, aiheena onkin yritteliäisyys.

Ruukin miljöö on tietenkin itsessään mielenkiintoinen kohde tutustua. Minua kiinnostivat teolliset rakennukset, mutta myös pienet, sympaattiset työläiskodit. Markkinahumua riitti. Ihmisiä oli paljon liikenteessä, mikä tuottikin hieman päänvaivaa pysäköinnin osalta. Sepän paja teki jälleen kerran itseeni suurimman vaikutuksen.

Kädentaitajista ja käsityöläisistä koostuva yhteisö oli saanut rakennettua alueelle houkuttelevan kauppapaikan. Mieheni, jonka suonissa virtaa pohjalaista verta, totesi:" Kyllä tämän perusteella suomalaisia voidaan pitää yritteliäinä". Olen ehdottomasti samaa mieltä.

Kuuntelin mielenkiinnolla erään kauppiaan ja ostajan välistä "kaupankäynti"-keskustelua. Naisella oli käsissään pitsiliina, mikä häntä kovasti kiinnosti. Myyjäkin olisi mielellään sen hänelle myynyt. Hintakeskustelu alkoi hieman kangertaen, myyjä ehdotti ostajaa tarjoamaan. Ostaja heitti niin sanotusti pallon takaisin myyjälle vaivaantuneena: " ..sen hinnan nyt pitäisi siitä suunnasta tulla, sanon sitte otanko vai en". Myyjä rohkaistui:" No, jos mä sanon kaks kymppii, niin mitä mieltä olet siittä?" Nainen vastasi yrmeästi:" Emmää ota...". 

 Huvittuneena tilanteesta kävelin ulos myymälästä ja puistelin päätäni. Ei mennyt ihan tuubiin...mitä sinä olisit tehnyt? Minä olisin heittänyt vastatarjouksella ;) Liina taisi jäädä odottelemaan parempia aikoja.

Tämän reissun myötä oivalsin hauskan asian. Olen nimittäin lapsesta asti ollut "kauppias". Päiväkodissa, jota siihen aikaan kutsuttiin lasten tarhaksi, leikin kauppaleikkejä aina kun mahdollista. Siellä oli kokonainen kauppa/kioski, jossa voi leikkiä "kaupan tätiä". Muistan vielä millainen kassakone oli siellä ja kotona. Mummilassa kauppaleikit saatiin aikaan tätini keräämillä elintarvikepakkauksilla. Leikkirahaa tietenkin oli aina käytössä.

Ala-aste ikäisenä olen tehnyt ensimmäisen kerran oikeaa kauppaa. Äitini piti pienimuotoista kesäkioskia mökkikylässä. Siellä mukava setä opetti minua "antamaan rahasta takaisin". Sillä opilla toimin tänäkin päivänä ihan oikeissa töissä.

Käsityöläisyys ja yrittäjyys samassa paketissa? Nykysuomessa melkoisen haastava yhdistelmä. Iso ja merkittävä plussa on kuitenkin vapaus tehdä itselle tärkeää työtä omin ehdoin. Lisäksi yrittäjyys haastaa mukavasti yrittäjää kehittymään ja kehittämään.

Kuvat piirustuksista kuvaavat omaa yrittelijäisyyttäni.

-Kirsi-