Pakkasen huuruinen ja aurinkoinen keskiviikko. Paremmin ei voisi aamu alkaa. Mieltä lämmittää ajatus esikoisen varttumisesta. Hän otti askeleen kohti miehistä maailmaa ja lähti kutsuntoihin lapsuuden ystäviensä kanssa. Lisää onnea tähän syksyiseen sarastukseen suo eilen syntynyt pienokainen, jonka täti saan olla.
Tämän autuuden myötä siirrynkin varsinaiseen aiheeseen. Jokin viikko sitten lupasin eräälle käsityöalan yrittäjälle kirjoittaa hinnoittelusta. Mistä hinta muodostuu ja miksi sama tuote saattaa maksaa toisaalla enemmän tai vähemmän kuin toisaalla. Kirjoitan asiaa pienyrittäjän näkökulmasta. Mutta hinnoittelun lainalaisuudet ovat pääpiirteissään samat, oli sitten kyse isosta tai pienestä toimijasta. Esimerkkinä tässä tietenkin on itselleni tutut tuotteet.
Hinnoittelun lähtökohta voi hieman vaihdella yrityksen toiminnan mukaan. Joko hinnoittelu lähtee myytävän tuotteen tuottaja- hinnasta, tuotettavan tuotteen materiaalikustannuksista tai tuotettavan palvelun hinnoittelusta.
Kukkakaupassa lopulliseen hintaan vaikuttaa kasvin tai tarvikkeen alkutuottajan määrittämä hinta. Tuottajahintaan taasen vaikuttaa useimmiten tuo kuuluisa kysynnän ja tarjonnan välinen laki.
Jos satoa on yllin kyllin, kasvin hintaa voidaan laskea. Jos taas satoa on niukasti, kasvin hinta alkaa nousta. Hinnan nousua tapahtuu usein myös silloin, kuin kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Eli kun samanaikaisesti vietetään vaikka joulua ympäri maailmaa, kukkien hinnat alkavat nousta. Ja nimenomaan punaisten ja valkoisten kukkien hinnat nousevat. Oranssi ja keltainen kukka on edullista joulukuussa ;)
No siis, alkutuottajan määrittämän hinnan lisäksi Suomeen tuotavien kasvien ja kukkien hintaan sisältyy rahtikustannuksia. Tänne pohjolan perukoille niiden osuus hinnasta on jo merkittävä verrattuna eurooppalaisiin kukka-alan toimijoihin. Selvyyden vuoksi muistutan, että suurin osa kasveista ja kukista on tuontitavaraa, Suomessa kukkia viljellään enää kovin vähän.
Yleensä kukat ja kasvit toimittaa Suomeen kukka-alan maahantuoja, jonka toiminnan kulut lisätään kasvien hintoihin ennenkuin ne saavuttavat kukkakauppayrittäjän.
Kaikki yritystoiminta sisältää kustannuksia. Ihan niinkuin meillä kaikilla kotona, kukkakauppa-yrittäjä maksaa sähköstä, vedestä, jätehuollosta, puhelimesta, tietokoneesta, nettiyhteydestä, laitteista, välineistä, autosta, toimitiloista ja joka ikisestä nippelistä ja nappelista lampuista klemmareihin. Ilmaisia asioita ei ole olemassa, tiedätte sen itsekin.
Peruskulujen lisäksi maksettavaa riittää: vakuutukset (yrittäjän, yrityksen ja työntekijän), eläkkeet (yrittäjän ja työntekijän), palkat, palkkojen sivukulut, lomarahat, terveydenhuolto, verot ym.
Lainsäädännöllä saatetaan aiheuttaa lisäkuluja yrityksiin esim. pakolliset kassakoneet ja maksupäätteet (maksupääte ei ole pakollinen, mutta nykyinen maksuliikenne luo siihen painetta). Jokainen kottimaksu tuo kuluja yritykseen. Mutta niin tuo se aito kahisevakin.
Pienyrittäjän näkökulmasta arvonlisävero on haastava. Arvonlisäveron maksaa kuluttaja, jonka yrittäjä tilittää verottajalle. Ongelma onkin siinä, että arvonlisäveroa on maksettava myös työn osuudesta, mikä luo taas painetta myynnin kasvulle.
Mehän Suomessa maksamme veroja moneen kertaan. Jos ajatellaan vaikka työntekijän palkkaa. Siitä maksetaan ansiotuloveroa (työntekijä maksaa) ja arvonlisäveroa (yritys maksaa). Työntekijän käyttäessä palkkaansa hankintoihin hän taas maksaa arvonlisäveroa tuotteiden hinnoissa.
Yritys maksaa lisäksi toiminnastaan veroja. Verotus jakaantuu tuloveroon ja pääomaveroon.
Justiinsa juu aikalailla tuota maksettavaa on.
Kaikki tuo vaikuttaa siis lopullisen tuotteen hintaan. Kaikki kulut tulee kattaa tuotteiden myynnillä. Listasta jäi puuttumaan vielä yrittäjän oma palkka. Kyllä sekin lasketaan mukaan, koska yrittäjälläkin on oma taloutensa. Sen enempää ei tarvitse siitä kirjoittaa, koska teistä jokainen tietää, mistä jokaisen oma talous koostuu.
Yrittäjä arvioi yrityksensä menot ja tulot tulevaksi vuodeksi. Hän hinnoittelee tuotteensa ja palvelunsa niiden mukaan. Tasapainottelua tarvitaan, koska hinta ei saisi olla liian alhainen, jotta yritystoiminta olisi kannattavaa. Toisaalta hinta ei saisi myöskään niin sanotusti karata käsistä, koska asiakas määrittelee lopulta hinnan, jonka on tuotteesta tai palvelusta valmis maksamaan.
Yrittäjälle ehkä suurin haaste onkin tällä hetkellä kustannusten osuus liiketoiminnassa. On tärkeää olla tuntosarvet pystyssä, jotta kustannustehokkain paketti olisi aina käytössä.
Tilannetta ei mitenkään helpota tieto siitä, että kuluttajien ostovoima on laman vuoksi pienentynyt eikä siihen ole helpotusta näkyvissä.
Jaa, että miksi kukat maksavat päivittäistavarakaupassa (ptk) vähemmän kuin erikoiskaupassa (=kukkakaupassa)?
Muutamia seikkoja pystyn nimeämään. Kukkien osalta ptk:n hintapaine ei ole niin suuri kuin kukkakaupassa. Kukat ovat ptk:ssa oheistuote, jolla houkutellaan ja lisätään myös muiden tuotteiden myyntiä. Kukkakupassa kukat ovat päätuote, johon kohdistuu suurempi hintapaine, koska oheistuotteilla ei saada samanlaista myyntiä aikaan kuin esim.elintarvikkeilla.
Osa ptk:n kukkien alhaisista hinnoista voidaan kompensoida muiden tuoteiden hinnoissa.
Toisaalta, meillä Suomessa vallitsee ptk:n ketjuuntuminen. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden ostomäärät tuottajilta tai maahantuojilta ovat verrattain suuret. Suurilla ostoerillä on mahdollista saada hintaa alemmaksi (kysynnän ja tarjonnan laki). Pienissä erikoiskaupoissa ostoerät ovat pieniä, koska asiakasvolyymit ovat vain murto-osa ptk:n asiakasmääristä.
Ptk:ssa ei ole floristiseen alaan kouluttautunutta henkilökuntaa. Kukkia ei ole floristi hoitamassa ja käsittelemässä. Ptk:ssa ei ole henkilökuntaa, joka antaisi henkilökohtaista palvelua tai hoito-ohjeita kasveista. Kukat ja kasvit myyjä laittaa muovipakkauksissa esille ja homma jää siihen. Kukkakaupassa floristi hoitaa, huoltaa ja huolehtii kukkien hyvinvoinnista ja ottaa vastuun niiden laadusta.
Ptk:ssa myydään nippuja, kukkakaupassa floristin sitomia kukkakimppuja ja sidontatöitä. Floristi tuntee materiaalinsa ptk:n myyjä ei.
Palkkakustannukset työntekijää kohden ovat samansuuruiset niin ptk:ssa kuin erikoiskaupassa (floristin palkka voi olla hieman korkeampi), samoja työehtosopimuksia kun noudatetaan. Liiketoiminnan suuruus onkin sitten jotain muuta.
Erikoiskaupassa tavoitellaan normaalia palkkatasoa niin yrittäjälle kuin työntekijälle. Voitoista ei niinkään haaveilla, mutta halutaan luoda palvelua ja tuotetta laadukkaasti ja ylpeydellä. Pyritään välittämään tunnelma ja tunne, jonka jokainen ammattilainen työssään tuntee.
Ei ole kukkien voittanutta.
Entäs ne alennukset sitten?
Ptk:ssa kerätään pisteitä ja bonuksia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nekin on upotettu tuotteiden hintoihin (ilmaisia asioita ei ole olemassa). Ptk:ssa ei tingata vaan maksetaan kaupan määrittämä hinta.
Pienyrityksessä alennukset voivat koitua kohtaloksi.
Mistä se yrittäjä alennuksen kattaa?
-Omasta palkastaan.
Ai, miksi näin väitän?
-Laskut, verot ja palkat on maksettava, jäljelle jää yrittäjän oma palkka.
Kuinkahan moni palkansaaja olisi valmis luovuttamaan osan palkastaan ventovieraille pyydettäessä? Tuskinpa kukaan.
Toivottavasti tämä vastasi kysymyksiin.
-Kirsi-